kaislaretriitti

Bloggaaminen on nyt (JO!!!) aiheuttanut sen, että olen taas entisestään innostunut kuvaamisesta. Olen jo aiemmin ollut ajoittain hyvin kiinnostunut kuvaamisesta, mutta viime kuukausina se on jotenkin ollut taka-alalla. Erityisesti luonnon erilaisten yksityiskohtien kuvaaminen rauhoittaa itseäni kovasti. Yhdenlaista retriittitoimintaa :)

Tänään olin menossa yhteen tapaamiseen, ja tiesin, että kirpparipöydän siivottuani mulle jää vähän aikaa. Lähdin yhdelle rannalle pienelle kävelylle kameran kanssa, ja voi että olikin kaunista! Jäät on täällä meillä lähteneet toisista paikoista jo ajat sitten, mutta tällä rannalla ne tekivät juuri lähtöä.

Veneet olivat vielä näennäisesti aivan unilla, mutta jotenkin tuo auringonvalo tuntui jo paljastavan, että kohta ensimmäinen kuopsuttelija saapastelee rantaan ja tähyää pientä lenkkiä.

Sitten vasta huomasin kaislat!

Ja valon. Melkein kuin merellä! 

Ja jäät pohtivat ujona, että kyllä kait me tästä nyt sitten mennään... 

Uskomaton herkkyys ja kuitenkin voimakas kauneus, noissa muutamassa kaislassa.

Kyllä täytyy taas tietoisemmin avata näitä silmiä. Ja poiketa vähän polulta, ettei jää nämä retriittihetket väliin.

Missä sun mieli rauhoittuu?

Mulla hengitys syveni tässä hetkessä,

taas tovin verran jaksaa.

Kaisloja viikkoosi,

-rosalia 

ps. aloittelijan hommia: 
<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18860681/?claim=3rqv2bhrxhg">Follow my blog with Bloglovin</a>