torstai 22. kesäkuuta 2017

uusia ajatuksia ja pieni impro


 Ihan vain aloitan. Täytyy ennen reissua vielä päivittää. Yleensä lähdetään heti johonkin reissuun, kun molemmat perheen aikuiset on lomalla, mutta nyt parin käytännönasian takia on pakko varata matka niin, että vasta myöhemmin lähdetään, niin pieni matkakuumekin ehtii tulla. ihan hauskaa!

Sain ison opiskelujutun valmiiksi, olen siitä tositosi iloinen! Olen tässä, ihan oikeasti aikuisena, ainakin haaveillut uuden oppimisesta. Nyt siihen avautui mahdollisuus. En vielä tiedä, mihin tämä johtaa, johtaako yhtikäs mihinkään, mutta ainakin suunta on selkeä. Uuden oppiminen avaa aina jollain lailla mieltä muullekin uudelle. Virkistää. Tulee sellainen olo, että on vaihtoehtoja, mahdollisuuksia, ellen itse seiso niiden tiellä.


Kiitos kommenteista viime postaukseeni! 💔 Meinaa oikeasti sydän särkyä, kun läheiset on niin tiukilla. Jääpähän oma turha narina ja napina hetkeksi vähemmälle.

Pääsin muutama päivä sitten harjoittelemaan illalla. Oli ihana valo, josta syntyi linkin improvisaatio. Mun mieli rauhoittuu soittamisesta, mistä sun?  

Valon leikkiä toivon sinunkin elämääsi. Ja hyvää juhannusta, kohtahan se jo on!

-rosalia
 


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

hiljainen ystävyys



Liika on liikaa. Se vain on niin, joskus.
Joillekin. Tälläkin hetkellä minun elinpiirissäni on pari tapausta, joista olen selkeästi sitä mieltä, että heidän elämänsä on liian raskasta. Haluan kuunnella, haluan osata lohduttaa. En osaa. Jaksan kyllä, mutta en osaa muuta, kuin olla hiljaa ja kuunnella. 
 

Sanotaan toki, että pelkkä kuunteleminen auttaa. Ja kyllä, kun toisen elämä on aivan levällään, se hiljaa oleminenkin on vaikeaa. Todellakin tekee mieli lohduttaa, eli kääntää sonta näennäisesti hyväksi. Eihän se niin miksikään muutu. Korkeintaan siinä yritän oman mieleni kääntää kestämään kaiken. Ja se on kuitenkin toisen arkea. Välillä on tosi vaikea ymmärtää, miksi joidenkin elämä saa mennä niin vaikeaksi? 

Ne kysymykset, jotka ensimmäisenä tekee mieli huutaa ulos, onkin ne, jotka on nieltävä. Ratkaisuehdotukset tuntuvat höpöjutuilta, huumorikin vähän kankeaa. 

Kun kulissit kaatuu, niin ydin on paljaana.
Mitä ikinä käy, ystävyys jää voimaan, 
mitä ikinä käy, ystävyys jää.
 -Tuure Kilpeläinen 

Se se on tässä päässä soinut viime päivinä. JOtenkin jännää, että ihan vasta muutama päivä sitten kirjoitin tästä ystävyydestä, joka on melkein mulle kuin perheenjäseniä. Kunpa sitä olisi viisaampi sisko 💕


Oppia ikä kaikki. Pidetään hyvästä kiinni!
-rosalia

torstai 15. kesäkuuta 2017

jaksaako kirjoittaa -vieläkin?


Olen viime aikoina kirjoittanut opiskeluihin liittyen melko paljon. On ollut jännä huomata, että kirjoittaminen ikään kuin ruokkii itse itseään. Eli, vaikka luulisi, ettei enää jaksa tänne blogin puolelle kirjoittaa yhtikäs mitään, niin se kirjoittamisen flow kantaakin myös tänne! 


 Olen lukenut tuollaista Jonssonin iki-ikivanhaa kirjaa, ja siinä on ollut itseasiassa aika hyviä pointteja ja joitakin harjoituksia. Olen myös pystynyt lukemaan sitä epäjärjestyksessä, mihin en siis kykene koskaan, oikeasti juuri koskaan. Eli lukenut lukuja loppupäästä, ja sitten vasta palannut alkupuolen lukuihin, joissa on tiettyjä harjoitteita kirjoittamiseen.

Myös joitain hauskoja juttuja, harjoituksia,  tajusin tehneeni, ihan vain intuitiolla jo aiemmin. Oli silmiä avaavaa lukea, kun joku toinen on ihan tietoisesti laittanut kyseiset asiat kirjaan asti!



Vaikka tämä blogin kirjoittaminen on mulle aivan täysin vapaaehtoista ja teen vain siksi, kun tykkään ja haluan, niin ryhdikkäällä päätöksellä, että nyt on aikaa, nyt kirjoitan, niin sitä tekstiä myös syntyy.
Välillä sitä varmaan kuormittaa luovuutta "vaativia" tilanteita ja asiota  ihan liiallisella inspiraation odottamisella. Tekevälle sattuu, huonoja, mutta hyviäkin asioita!



 Kuvat on edelliseltä Italian matkaltamme. Tänä kesänä ollaan menossa pieneen ranskalaiseen kylään. Jossain vaiheessa ehkä sitten sieltä jotain makupaloja, kuvien muodossa nyt ainakin.


Eipäs tässä kummempia, luovia ja
leppoisia päiviä sitten vaan!

-rosalia

tiistai 13. kesäkuuta 2017

arkisia avainsanoja


Meillä elämä on vielä kahtiajakoista. Koululaiset lomailevat, aikuiset puurtavat vielä arkiradalla. Se aiheuttaa tiettyä hermon kiristymistä, kun allekirjoittanut tekee paljon hommia kotoa käsin, ja työrauhan käsite on viime aikoina ollut hieman horjuvaa... no, etuoikeutettua, kun kuitenkin kohta tietää pääsevänsä lomalle koko rakkaan konkkaronkan kanssa, useammaksi viikoksi!

  
Kuitenkin se jonkinmoinen kesä on jo täällä. Ihanaa, kun on jo ollut mekkokelejäkin, vaikka eilen kyllä tuntui, että nyt tarvitaan kohta Nooan arkki!


Perhe. Isommassa mittakaavassa lasken siihen lähimmät ystäväni, melkeinpä nykyään jo huomaamatta. Minulla ei ole oikeita, biologisia siskoja, mutta oikeastaan muutama niin sydänystävää, pitkän pätkän elämää jakaneita naisia, että he ovat mulle siskoja.

Samoin lasten serkuista olen aina vain iloisempi! Taakse jääneessä viikonvaihteessa meillä oli lasten kanssa mahdollisuus pitkästä aikaa viettää oikein kunnolla kolmen serkun kanssa aikaa, ja kylläpä muuten oli vauhdikasta, mutta kivaa!!!
 
 

Mulle kynä ja kirja, kaunokirjoitus erityisesti on avainsanoja tiettyyn luovuuteen. Luovaan kirjoittamiseen. Mutta vielä parempi, että joskus pystyy päästämään silläkin saralla irti omista rutiineistaan. Siihen tämä blogin raapustelu on oiva väline, minä kun olen sangen huono hahmottelemaan ensin käsin mitään. Siitä vaan, roiskaisu näppikselle, ja sitten myöhemmin mietitään... tiedän kyllä, että jotkut miettii paperille kaikenlaisia suunnitelmia. Hyvä heille 👍



Annoin itselleni luvan tällä kertaa valita muutama avainsanat, ihan vain intuition pohjalta. Mitkä avais tämän hetken tunnelmia? Hiukan samoin annoin noiden kuvien vain tulla tuolta arkistosta. Joskus on tosi luovuutta herättelevää tehdä sen kummemmin suunnittelematta. Antaa vain jonkun luovuuden tilan kautta virrata. Vähän niinkuin näppiksen kautta, mitä sylki suuhun toisi.

Monella lailla voi tehdä hyvin. Noin niinkun elämässä ylipäätään. Sitä olen enemmänkin miettinyt viime aikoina. Asioihin, ihmisiin, ilmiöihin ja puheenaiheisiin on meillä jokaisella oikeus ja lupa 
suhtautua eri tavoin. Se on joskus tosi vaikeaa. Varsinkin tuo (tämä) somemaailma tuntuu kääntävän vain ääripäät mahdollisiksi. Kuitenkin iso osa ihmisistä töröttää mielipiteineen siinä ilmiöiden puolivälissä.
Luulisin.

Koivuntuoksua sulle!
-rosalia 


 

maanantai 22. toukokuuta 2017

luovuus kalenterin alla


Anteeksi, tiedän kyllä vallan hyvin, 
ettei blogiaan -uudehkoa vallankaan- saa
kohdella tällä tavoin. Läiskäisen tuohon alle anteeksipyyntönä kuvan, joka ehkä kertoo jotakin tilanteestani. Olen jo vuosia sitten todennut, että "toukokuu on toinen joulukuu". Armottoman täynnä pientä mustaa piiperrystä, meikäläisen kalenterin sivut nimittäin. Sitten menin vielä loukkaamaan jalkani, ja venyneiden nivelsiteiden kanssa kuljen vieeeeeläkin hitaammin. Huoh!


Kyllä se tästä taas.
Voimia ja virtuaalihaleja samoissa tunnelmissa kulkeville!

Moi,
rosalia 💓