maanantai 22. toukokuuta 2017

luovuus kalenterin alla


Anteeksi, tiedän kyllä vallan hyvin, 
ettei blogiaan -uudehkoa vallankaan- saa
kohdella tällä tavoin. Läiskäisen tuohon alle anteeksipyyntönä kuvan, joka ehkä kertoo jotakin tilanteestani. Olen jo vuosia sitten todennut, että "toukokuu on toinen joulukuu". Armottoman täynnä pientä mustaa piiperrystä, meikäläisen kalenterin sivut nimittäin. Sitten menin vielä loukkaamaan jalkani, ja venyneiden nivelsiteiden kanssa kuljen vieeeeeläkin hitaammin. Huoh!


Kyllä se tästä taas.
Voimia ja virtuaalihaleja samoissa tunnelmissa kulkeville!

Moi,
rosalia 💓

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

... joo joo, ollaan me jo hereillä!

Kävin pihalla kameran kanssa, tsekkailin mitä mun ulkolapsille kuuluu 😀 Kyllä ne kaverit siellä sitkeästi yrittää hoitaa oman hommansa!

Narsissit suoristi ryhtiään sotkun seassa. "Joo joo, kyllä me tullaan täältä..."


Vuorenkilpi ei ole ollenkaan suosikkini, mutta nyt oli mukava tavata hänetkin. Mikä hyvänsä on parempi kuin lumikasa.



 


Isomaksaruoho tähtää vasta loppukesän bileisiin, ja kiskoi vielä ruskeita lehtiä niskaansa. "...no ehtiihän sitä, älä nyt rapistele sen kameras kanssa siinä..."
 

Kaupalliset, purkkiin isketyt narsissit leuhki portailla "me siis selvittiin siitä kuudennestakin lumisateesta...tai no oltiin me pari yötä sisälläkin, mut siis kuitenki..."



Syreenit katselivat jo ujoina taivaalle. "Me kyllä ollaan täällä ihan valmiina, meitä sais mielellään kuvata...."





Valoa päivääsi!
-rosalia