perjantai 14. huhtikuuta 2017

muna on kanaansa viisaampi



Tänään on ollut aikas leppoisa päivä, ja se oli kyllä tarkoituskin! Aika tiivistähän se  arki taitaa itse kullakin olla, niin relaamisen jalo taito täytyy oikeastaan aina vähän etsiä vapaiden alkaessa. Kävin kävelyllä. Jylhiltä näytti nuo tutut maisemat. Erikoinen roikkuvan lumisateen ja eteenpäin puskevan kevään aiheuttama valo. 


Olen viime päivinä jonkun verran miettinyt (taas!) sitä, että tässä perhepelin arkisessa tiimellyksessä on vain kuunneltava omaa jaksamista, ja tosi herkällä korvalla. Minun oma jaksaminen -otsikon alle kuuluu viiden perheenjäsenen asiat. Eräänä iltana nimittäin esikoiseni, joka ei vielä ole kovin vanha, mutta sangen viisas jo, totesi itse olevansa tosi väsynyt, ja kaipaavansa sellaista aikaa viikonloppuun, kun voi vaan olla. Huomasin, että minusta olisi pitänyt suorittaa harrastuksia paremmin, mutta (hyvin tunnollinen) lapseni tunnistaa rajansa paremmin. Se on melkoisen hieno taito! Niinpä yksi partiotapahtuma jää väliin ja varmasti hyvä niin. Voi kunpa olisin yhtä viisas kuin lapseni!
 



 Minun lähelläni on paljon murhetta. Siis monella läheisellä. Yritän luottaa siihen, että usein se riittää, kun kuuntelen. Lienee inhimillistä, että haluaisi tehdä paljon enemmän. Aina ei vain voi. Minä kuuntelen tavattoman monenlaista musiikkia. Yksi sanailija-suosikkini on Jukka Poika. Kivisiä polkuja miettiessä mieleen nousi tämä ralli:

Elämäs' on taistelun arvoinen, 
oi, rakas veljeni muistathan sen?  
Jokainen polku ja jokainen tie, 
kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.  
Joo, se on taistelun arvoinen, 
oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, 
oli vaan kansi tai pohja.
-Jukka Poika


Oikein hyvää ja auvoisaa pääsiäisen aikaa Sinulle! Lököisiä päiviä ja 
paljon suklaata ;)
-rosalia
ps. tervetuloa lukemaan mun höpsötyksiä, kiitos kun käytte jättämämässä viestejä, rohkaisee roppakaupalla! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti