perjantai 31. maaliskuuta 2017

onnellisen yksinkertainen



Eräs ihminen jutteli viisaita tässä taannoin. Monenlaisistakin asioista. Pääosin hän oli sitä mieltä, että me nykyajan ihmiset (?) olemme tehneet elämästä niin kovin vaikeaa. Että arki on arkea, ja se pitää sisällään kaikenlaista. 

Niinhän se varmaan on. Itsekin ajoittain huomaan ajattelevani, että ennen oli, jotenkin, yksinkertaisempaa. Yhteen opiskelutehtävääni liittyen minun oli käytävä muutama vanha (~1980-luvulta oleva...) musiikkivideo läpi. Ja kyllä, voi pyhä yksinkertaisuus! Kai se jotain kertoo, että nyt ainakin minun on vaikea istua paikallaan niin kauan, että noissa videoissa kuvakulma vaihtuu.

Toinen juttu on tuo positiivisuus. Sitä tuntuu tarjoavan nyt moni firma. Toiset ovat sitä mieltä, että asenne ratkaisee. aina. Mutta, jos elämä vain tuo eteen oikeasti murheen vuoria? Liian paljon liian kovassa vauhdissa? Asioita, joille et oikeasti voi mitään, ja joiden hoitamiseen sinun on laitettava aikasi. Esimerkiksi. Tällaista olen viime viikot seurannut läheltä, enkä kyllä millään voi allekirjoittaa että pelkkä uusi asennoituminen auttaisi.

 



Ehkä siihen positiivisuuteenkin liityy se itseä ja toista kohtaan armollisuus, ei niinkään reippauden vaatimus? Ja jotenkin armollisuuden aikajana. Nyt juuri minusta ei ole tämän enempään, mutta ehkä vuoden kuluttua. Ehkä kuukauden kuluttua jaksan hymyillä kyynelten läpi kauniille muistoille?

Isoissa asioissa olemme niin kovin erilaisia. Ja kovin eri kohdissa elämäämme. Toisen elämän variaatioita voi olla välillä vaikea sietääkin. Tekisi mieli helpolla neuvolla ohjeistaa. Silloin autan lähinnä itseäni.

Kyllä se tämäkin blogi näyttää tästä käynnistyvän. Ja ihanaa on ollut taas päästä ylipäätään tähän blogimaailmaan sisälle. On niin paljon hienoja kirjoittajia ja kuvaajia olemassa, voi veljet! 

Kiva kun luet! Kivat viikonloput sulle, käypä kurkkaamassa muutama vanha musavideo, niin häipyy kiireet hetkeksi :) Mitäs kuuntelit? "Jonna: Minttu sekä Ville" on yks omista suosikeistani :)

-rosalia

torstai 30. maaliskuuta 2017

riittävän vähän



Elän sangen kiireistä elämänvaihetta. Toisinaan tuntuu, että tämä vaihe onkin muuttunut elämäkseni. Joten, olisi varmaan hyvä osata suhtautua tähän kaaokseen jotenkin toisin. Vaikeaksi asian tekee varsinkin se, että olen aikamoinen suorittaja. En niinkään tyyppiä siivous-ekspertti ja kodinhengetär, vaan "aistinpas ympärillä elävien ihmisten mielialat ja yritänpäs saada kaikki hyvälle mielelle, mielellään pysyvästi" -tyyppiä. Arvannet, että hyvin sujuu...

Olen jo saanut sen verran monia elämänkokemusvuosia, että osittain tiedän, millaisista asioista tämä johtuu. Mutta kun se ei vielä riitä. Pitäisi oppia sulkemaan korvia ja silmiä toisinaan. Ja armahtaa itseään, minkä kerkiää! :)

Alla oleva teksti tiivistyi mielessäni tässä jokin aika sitten. Ihminen ei vain jatkuvasti taida jaksaa liian paljon?





Minulle tämä on yksi elämän vaikeita läksyjä. Iloitsen siitä, että olen saanut nyt työelämän suhteen helpomman jakson. Olen ehtinyt tuumailla paljon, mutta myös huomata, kuinka vaativa sitä itselleen joskus on. Olen onneksi toisia ihmisiä kohtaan paljon vähemmän vaativa! Huh, sentäs :)

Ollaanpas itsellemme kivoja, eiks? Olisko käytännön vinkkejä?

-rosalia 

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

uusi alku



Olen usein aloittanut blogin. Tavallisesti olen väsähtänyt melko nopeasti. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja ehtivät uskollisesti kirjoittaa.

Nyt kuitenkin suon itselleni -jälleen- uuden alun. Olen Instagramissa jakanut nimellä rosalianrunot, niin, no, runojani. Koska olen muutamalla eri tavalla luovuuttani jakava ihminen, haluan kuitenkin täällä blogissa antaa itselleni tilaa mahdollisesti myös muuhun jakamiseen. Siksi tämä on romukoppa! Kaikenlaista minulle rakasta sisältävä paikka. Toivottavasti tänne aikaa myöten löytäisi tiensä myös toiset luovat hullut <3.

No niin, jääköön tällä kertaa tähän. Hiljalleen rakennan sivuani, ollanpas kärsivällisiä!

Mukavaa päivää Sinulle!

-rosalia