onnellisen yksinkertainen

Eräs ihminen jutteli viisaita tässä taannoin. Monenlaisistakin asioista. Pääosin hän oli sitä mieltä, että me nykyajan ihmiset (?) olemme tehneet elämästä niin kovin vaikeaa. Että arki on arkea, ja se pitää sisällään kaikenlaista. 

Niinhän se varmaan on. Itsekin ajoittain huomaan ajattelevani, että ennen oli, jotenkin, yksinkertaisempaa. Yhteen opiskelutehtävääni liittyen minun oli käytävä muutama vanha (~1980-luvulta oleva...) musiikkivideo läpi. Ja kyllä, voi pyhä yksinkertaisuus! Kai se jotain kertoo, että nyt ainakin minun on vaikea istua paikallaan niin kauan, että noissa videoissa kuvakulma vaihtuu.

Toinen juttu on tuo positiivisuus. Sitä tuntuu tarjoavan nyt moni firma. Toiset ovat sitä mieltä, että asenne ratkaisee. aina. Mutta, jos elämä vain tuo eteen oikeasti murheen vuoria? Liian paljon liian kovassa vauhdissa? Asioita, joille et oikeasti voi mitään, ja joiden hoitamiseen sinun on laitettava aikasi. Esimerkiksi. Tällaista olen viime viikot seurannut läheltä, enkä kyllä millään voi allekirjoittaa että pelkkä uusi asennoituminen auttaisi.

 

Ehkä siihen positiivisuuteenkin liityy se itseä ja toista kohtaan armollisuus, ei niinkään reippauden vaatimus? Ja jotenkin armollisuuden aikajana. Nyt juuri minusta ei ole tämän enempään, mutta ehkä vuoden kuluttua. Ehkä kuukauden kuluttua jaksan hymyillä kyynelten läpi kauniille muistoille?

Isoissa asioissa olemme niin kovin erilaisia. Ja kovin eri kohdissa elämäämme. Toisen elämän variaatioita voi olla välillä vaikea sietääkin. Tekisi mieli helpolla neuvolla ohjeistaa. Silloin autan lähinnä itseäni.

Kyllä se tämäkin blogi näyttää tästä käynnistyvän. Ja ihanaa on ollut taas päästä ylipäätään tähän blogimaailmaan sisälle. On niin paljon hienoja kirjoittajia ja kuvaajia olemassa, voi veljet! 

Kiva kun luet! Kivat viikonloput sulle, käypä kurkkaamassa muutama vanha musavideo, niin häipyy kiireet hetkeksi :) Mitäs kuuntelit? "Jonna: Minttu sekä Ville" on yks omista suosikeistani :)

-rosalia